Tulehdus on kehon luonnollinen reaktio vammaan, ärsytykseen tai infektioon, ja sitä tarvitaan solujen uusiutumiseen. Kun huomaamme tulehdusoireita hevosellamme– punoitusta, turvotusta, kuumuutta, kipua ja kudostoiminnan menetystä – tyypillinen reaktio on päästä eroon tulehduksesta mahdollisimman pian. Tulehdus on kuitenkin olennainen osa luontaista puolustusmekanismia ja kriittinen osa kehon luonnollista paranemisprosessia.
Tulehdusvasteita on kahta eri tyyppiä: akuutti ja krooninen tulehdus. Oikein toimiessaan akuutti tulehdus on hyvä ja elintärkeä asia. Se suojaa infektioilta ja vammoilta sekä poistaa vaurioituneita soluja ja kudoksia edistääkseen kehon paranemista. Liian pitkä tulehdus on kuitenkin haitallista. Kun kehon luonnollinen suojareaktio on päällä eikä sitä voida sammuttaa, jatkuva ja liiallinen tulehdusreaktio voi aiheuttaa solutuhoa ja peruuttamattomia kudosvaurioita. Tämä krooninen tulehdus on mukana monissa sairauksissa, joita hevonenkin ihmisen lailla voi kohdata. Kroonisen tulehduksen minimoimisella on merkittäviä terveyshyötyjä. Oikein suunnitellulla ruokavaliolla on merkittävä vaste kroonisen tulehduksen taittamisessa, aivan kuten ihmisilläkin. Siksi hevosen ruokavalioon onkin kiinnitettävä tarkasti huomiota.

Pähkinänkuoressa siis:
Akuutti tulehdus
Oikein toimiessaan akuutti tulehdus on hyvä asia ja kriittinen selviytymisen kannalta. Se suojaa infektioilta ja vammoilla ja poistaa vaurioituneita soluja ja kudoksia edistääkseen paranemista.
Krooninen tulehdus
Liian pitkä tulehdus liian pitkään on haitallista. Kun kehon luonnollinen suojareaktio on päällä eikä sitä voida sammuttaa, jatkuva ja liiallinen tulehdusreaktio voi aiheuttaa solutuhoa ja peruuttamattomia kudosvaurioita. Tämä krooninen tulehdus on osa monissa hevosten sairauksissa.
Krooninen tulehdus - jatkuva hätätila elimistössä
Immuunijärjestelmän puolustuksessa on viidenlaisia valkosoluja eli leukosyyttejä: neutrofiilejä, basofiilejä, monosyyttejä, eosinofiilejä ja lymfosyyttejä. Valkosolut voivat "pillastua" käsitellessään toistuvasti samaa "ongelmaa" ja voivat kaaoksessa hyökätä terveisiin soluihin ja kudoksiin aiheuttaen vakavia terveysvaikutuksia. Pitkäaikaisen tulehduksen kemialliset välittäjät aiheuttavat soluvaurioita, heikentävät toipumista vammoista tai leikkauksista, aiheuttavat ylimääräistä kipua ja voivat johtaa pysyviin vaurioihin kudoksissa ja tärkeimmissä elimissä. Jos tulehdusta aiheuttava ärsyke jatkuu, tulehdusprosessista tulee hallitsematon. Pienellä kudosalueella alkanut tulehdusreaktio voi kroonistuessaan vapauttaa verenkiertoon aineita, jotka voivat vaikuttaa hevoseen systeemisesti ja vaurion laajuus pahenee entisestään.
Pitkäaikaisen tulehduksen ja sairauden välillä on kiistaton yhteys. Krooninen tulehdus liittyy mm. niveltulehdukseen ja nivelsairauksiin, liikalihavuuteen, insuliiniresistenssiin, paksusuolentulehdukseen, vuotavan suolen oireyhtymään, hevosen metaboliseen oireyhtymään, Cushingin tautiin, kaviokuumeeseen, allergioihin, keuhkosairauksiin, hevosen astmaan ja moniin muihin.
Tunnistatko omalla hevosellasi jonkun edellä mainituista tiloista tai sairauksista?
Krooninen tulehdus kehittyy hitaasti, joskus kestää viikkoja, jatkuvat kuukausia tai vuosia. Kroonisen tulehduksen merkit voivat jäädä huomaamatta, etenkin alussa ennen varsinaisen sairauden kehittymistä. Sairaus voi lopulta johtua useista tekijöistä, kuten autoimmuunisairaudesta, kroonisesta stressistä, pitkäaikaisesta altistumisesta myrkyille tai saasteille, fyysisestä passiivisuudesta ja painonnoususta sekä ruokintavalinnoista.
Eläinlääkärit voivat tarkistaa verestä tai plasmasta tulehduksellisia merkkiaineita. Alkuvaiheessa onkin tärkeää saada tieto sairauden tilasta ja laajuudesta eläinlääkärin tutkimuksissa. Tilanteessa voidaan käyttää sopivaa lääkitystä kuten tulehduskipulääkettä, kortisonia tms. riippuen sairauden tilasta.
Yhtä tärkeää on kuitenkin kiinnittää huomioita hevosen elintapoihin ja ravintoon hoidon aikana ja etenkin jatkohoidossa.
Liikalihavuus edistää tulehdusta
Hevosen ruokavalio, joka sisältää runsaasti ei-rakenteellisia hiilihydraatteja, voi aiheuttaa painonnousua ja liikalihavuutta, etenkin kun sitä syötetään joutilaille hevosille. Liikalihavuus ei ole vain ihmisten ongelma, viimeaikaiset arviot viittaavat siihen, että joka toinen harrastehevonen on ylipainoinen ja useampaa kuin joka viides (20–30 %) pidetään lihavana (kehon kunnon pistemäärä on suurempi tai yhtä suuri kuin 7). Rasva on energiaa varastoiva kudos, mutta se on myös erittäin aktiivinen, hormoneja tuottava elin. Liiallinen rasvakudoksen kertyminen liittyy matala-asteiseen krooniseen tulehdukseen. On ehdotettu, että tietyt rasvasolut voivat tuottaa kortisolia ja muita hormoneja, jotka häiritsevät insuliinin, sokeriaineenvaihduntaa säätelevän hormonin, toimintaa. Tutkimukset osoittavat, että lihavat hevoset erittävät enemmän tulehdusta edistäviä välittäjiä, mukaan lukien sytokiinejä ja adipokiineja (rasvakudoksen tuottamaa hormonia), jotka voivat edistää liikalihavuuteen liittyvien tulehdussairauksien, kuten insuliinin häiriön ja hevosen metabolisen oireyhtymän, kehittymistä.
Insuliiniresistenssistä
Sokerin imeytyessä veren glukoosipitoisuus nousee nopeasti. Haima reagoi tähän tuottamalla insuliinia. Kun järjestelmä vaarantuu, kuten insuliinin häiriöissä, solut eivät pysty reagoimaan insuliiniin. Insuliinia tuotetaan suurempia määriä verenkierron glukoosin puhdistamiseksi, mutta solut ovat vastustuskykyisiä insuliinin vaikutuksille. TNF-alfa (sytokiini, joka toimii tulehduksen välittäjäaineena) käynnistää insuliiniresistenssin, mikä mielenkiintoisella tavalla voi olla hyödyllistä tietyissä sairaustiloissa, koska se varmistaa, että glukoosi kiertää ja on saatavilla kriittisille elimille, jotka tarvitsevat sitä selviytyäkseen, kuten aivoihin. Keho ei valitettavasti tunnista eroa, onko kyse tästä eloonjäämismekanismista vai korkean sokerin ruokavaliosta tai lihavuudesta. Mitä enemmän sokeria kulutetaan, sitä suurempi on tulehdusreaktio. Ajan mittaan runsas sokerin saanti johtaa krooniseen proinflammatoristen sytokiinien verenkierron lisääntymiseen ja yleiseen tulehdusta edistävään tilaan.
Insuliiniresistenssistä voi kertoa mm. seuraavat oireet*:
liiallinen juominen ja virtsaaminen
lihasmassan menetys
muutokset ruokahalussa
muutokset harjoituksen sietokyvyssä
epänormaali munasarjojen toiminta
*Muista, että oireet voivat viitata moniin muihinkin sairauksiin, joten eläinlääkärin konsultaatio on aina paikallaan hevosen voinnin muutoksessa.
Sytokiinien lisäksi korkea verensokeri saa kehon tuottamaan tulehduksellisia reaktiivisia happilajeja tai vapaita radikaaleja. Liialliset määrät näitä haihtuvia ja tuhoavia molekyylejä vahingoittavat soluja ja kudoksia ja voivat johtaa oksidatiiviseen stressiin, joka aiheuttaa myös tulehdusreaktion, ihan kuten ihmisillä.
Tulehdus häiritsee myös suoliston terveyttä
Hevosen paksusuolessa, joka sisältää umpisuolen ja paksusuolen, sijaistee hevosen ruoansulatusjärjestelmän toiminnalle tärkeä kukoistava mikrobiomi, joka sisältävää hyödyllisiä bakteereja, alkueläimiä ja sieniä, jotka mm. vastaavat kuidun sulamisesta. Nämä mikrobit vaikuttavat suuresti ruoansulatukseen – ja myös immuunijärjestelmään, sillä yli 70 % immuunijärjestelmästä on suolistossa. Tärkkelys ja sokeri hajoavat normaalisti ohutsuolessa ja kulkeutuvat nopeasti verenkiertoon. Jos tärkkelystä syötetään liikaa, varsinkin kerralla, sulamaton tärkkelys voi valua takasuoleen, jossa se päätyy mikrobikäymisreaktioon. Tämän sivutuotteet ovat happamia ja alentavat umpisuolen pH:ta (umpisuolen asidoosi) ja vapauttavat tulehdusta edistäviä sytokiinejä. Runsaasti sokeria sisältävä ruokavalio voi myös lisätä suolen läpäisevyyttä, tila tunnetaan vuotavan suolen oireyhtymänä. Suolen limakalvo, joka normaalisti imee sulaneita ruokahiukkasia ja toimii selektiivisenä esteenä taudinaiheuttajille, heikkenee, jolloin bakteerit ja toksiinit pääsevät liukumaan vaurioituneen suolen seinämän läpi ja siirtymään verenkiertoon. Hämmentynyt immuunijärjestelmä hyökkää aggressiivisesti näitä paenneita taudinaiheuttajia vastaan, mikä voi johtaa systeemiseen tulehdukseen.
Tulehdukseen vaikuttavat myös rasvahappojen esiintyminen ja suhde ruokavaliossa. Hevosen luonnollisessa laidunruokavaliossa omega-3- rasvojen suhde laidunheinän omega-6- rasvahappoihin on noin 5:1. Välttämättömät rasvahapot ovat pieni mutta tarpeellinen osa hevosen luonnollista laidunravintoa. Sekä omega-3 - että omega-6 -rasvahappoja pidetään välttämättöminä, koska hevonen ei pysty valmistamaan niitä sisäisesti, joten ne on sisällytettävä päivittäiseen ruokavalioon. Molempia välttämättömiä rasvoja tarvitaan ja niillä on monenlaisia terveyshyötyjä. Omega-6 -rasvahapot osallistuvat eikosanoidien ja prostaglandiinien tuotantoon. Näiden biologisten välittäjien liialliset tasot korreloivat kroonisen tulehduksen, soluvaurion, pidemmän paranemisajan ja useiden sairaustilojen kanssa. Hevosille luonnollinen rehuruokavalio sisältää usein riittävän pitoisuuden omega-6 -rasvahappoja ja lisäravinteita tarvitaan tältä osin harvoin.
Omega-3-rasvahapot koostuvat alfalinoleenihaposta (ALA), dokosaheksaeenihaposta (DHA) ja eikosapentaeenihaposta (EPA). Pellavansiemen-, chia- ja soija- ja rypsiöljyt ovat hyviä ALA:n lähteitä. Tärkeimmät terveelliset omega-3:t ovat EPA (eikosapentaeenihappo) ja DHA (dokosaheksaeenihappo). EPA ja DHA rasvahapoista voit lukea lisää aiemmasta blogistani.
Miten sitten voit tukea hevostasi terveellisellä ruokavaliolla?
Hevosen ruokavalion tulisi koostua suurimmaksi osaksi laitumesta ja heinästä.
Anna päivittäin kattava omega-3 -ravintolisä. Lue toisesta blogistamme lisää mitä omega-3 -rasvahappoja kannattaa suosia.
Katso, että hevosesi ruokavaliossa on riittävästi E-vitamiinia (rasvaliukoinen), erityisesti hevosilla, joilla ei ole pääsyä tuoreelle laitumelle. Muista myös, että monessa ravintolisässä E-vitamiini on mukana säilöntäaineena, eikä sitäkään tulisi liika-annostella.
Monelle toimii hyvin lisärehuna sokeroimaton ja melassoimaton, liotettu juurikasmassa.
Testaa heinän sokeri- ja tärkkelyspitoisuus. Korkean sokerin heinää voi alentaa liottamalla heinää 30 min lämpimässä vedessä (60 min kylmässä).
Kiinnitä huomiota myös heinän sulavan valkuaisen määrään, älä ylisyötä valkuaista. Valkuaisen lähteitä ovat mm. sinimailanen (kuten greenline!), soija, rypsi. Pohdi, syötätkö näitä huomaamattasi jo korkean valkuaisarvon sisältämän heinän kanssa.
Hevosille, jotka tarvitsevat kaloreita painon ylläpitämiseen tai aktiiviselle hevosurheilijalle, valitse sulavia, vähärakenteisia hiilihydraattirehuja tai terveellisiä öljyjä, kuten pellavaöljyä.
Kisahevosen ruokinta kannattaa suunnitella hevosten ravitsemukseen erikoistuneen ravintoterapeutin kanssa. Eri treenikaudet saattavat vaatia erilaisia ruokintaratkaisuja, ja jokaisen lajin rasitus omanlaisensa ruokavalion. Älä siis syötä omaa raskasta työtä tekevää reininghevosta samalla ruokavaliolla kuin naapuri omaa kouluhevostaan.
Kiinnitä huomiota kivennäisen laatuun.
Toivottavasti sait tästä artikkelista ajattelemisen aihetta. Koululla käsittelimme ihmisen insuliiniresistenssiä ja samalla tuli kirjoitettua iltapuhteena vastaavasti hevosen kroonisesta tulehduksesta.
Alla linkkinä tutkimuksia, joista voit imeä halutessasi lisätietoa aiheesta:
McCue, M. et al.Equine metabolic syndrome: a complex disease influenced by genetics and the environment. J Equine Vet Sci. 2015.
Vick, MM. et al.Relationships among inflammatory cytokines, obesity, and insulin sensitivity in the horse. J Anim Sci. 2007.
Morgan, RA. et al.Prevalence and risk factors for hyperinsulinaemia in ponies in Queensland, Australia. Aust Vet J. 2014.
Elzinga, SE. et al.Comparison of the fecal microbiota in horses with equine metabolic syndrome and metabolically normal controls fed a similar all-forage diet. J Equine Vet Sci. 2016.
Delarocque, J. et al.Weight loss is linearly associated with a reduction of the insulin response to an oral glucose test in Icelandic horses. BMC Veterinary Research. 2020.
Bochnia, M. et al.Effect of Hay Soaking Duration on Metabolizable Energy, Total and Prececal Digestible Crude Protein and Amino Acids, Non-Starch Carbohydrates, Macronutrients and Trace Elements. J Equine Vet Sci. 2021.
Kellon, E.M. and Gustafson, K.M. Hypertriglyceridemia in equines with refractory hyperinsulinemia treated with SGLT2 inhibitors. Open Vet J. 2023.